Kissan ja koiran sydänsairaudet

Kissan ja koiran sydänsairaudet voivat olla joko hankittuja sydänvikoja tai synnynnäisiä. Lemmikkien eri sydänsairauksien hoidot voi poiketa toisistaan huomattavasti.

Sydänlihas eroaa ominaisuuksiltaan elimistön muista lihaksista. Lemmikin elämän aikana sydän tekee valtavan työn pumpatessaan jatkuvasti happirikasta verta keuhkoverenkierrosta ääreisverenkiertoon ja jälleen takaisin. Sydän koostuu oikeasta ja vasemmasta puolesta, joita erottaa väliseinä. Eteisten ja kammioiden välissä on sydänläpät: vasemmalla mitraaliläppä ja oikealla trikuspidaaliläppä. Läpät ohjaavat veren kulkua aukeamalla ja sulkeutumalla. Veri kiertää sydämen oikealta puolen kammiosta keuhkoihin ja sieltä sydämen vasempaan eteiseen jatkaen kammion kautta suureen verenkiertoon  ja jälleen muualta elimistöstä takaisin sydämen oikeaan eteiseen. Kissan ja koiran sydämen toimintaa voi hankaloittaa useat erilaiset sairaudet tai synnynnäiset sydänviat. Yleisimmin ongelmia aiheuttavat sydänläppien toiminnan häiriöt ja sydänlihaksen sairaudet. Lisäksi koiran tai kissan sydänsairaus voi olla synnynnäinen.

Sydämen synnynnäisillä rakennevioilla ja myöhemmin kehittyvillä sairauksilla (hankituilla sydänvioilla) on hyvinkin toisistaan poikkeava ennuste ja vaikutus eläimen elämänlaatuun. Myös mahdollinen hoito poikkeaa erilaisissa kissojen ja koirien sydänsairauksissa. Sivuääni tai sen voimakkuus ei kerro itsessään diagnoosia tai ongelman vakavuutta. Sydämen ultraäänitutkimus, rintaontelon röntgenkuvaus, sydämen sähkökäyrä (EKG) ja verinäytteet ovatkin keinoja tutkia sydämen tilaa tarkemmin, päästä diagnoosiin ja suunnitella mahdollista hoitoa.

Kissojen ja koirien sydänsairauksien perinnöllisen taustan vuoksi jalostuskoirien- ja kissojen valinta on tärkeässä osassa sydänsairauksien ehkäisyä. Koirien viralliset sydäntutkimukset (PEVISA) löytyvät Kennelliiton Omakoira-järjestelmästä ja kissojen yhteiseurooppalaisesta PawPeds-tietokannasta tai Kissaliitosta. Livetin tekemistä sydäntutkimuksista voit lukea täältä.

Koiran läppävika (myksomatoosi läppärappeuma, MMVD, endokardoosi)

Mitraaliläpän rappeuma ja vuoto on yleinen ikääntyvillä, pienillä koirilla tavattava rappeumasairaus.  Läppärappeumaa todetaan harvakseltaan myös suurilla koirilla.

Rappeuman edetessä mitraaliläpän toiminta heikkenee. Sen sijaan, että veri virtaisi sydämen supistuessa aortaan ja suureen verenkiertoon, tapahtuukin paluuvirtaus vasempaan eteiseen. Tämä vuoto aiheuttaa vähitellen vasemman eteisen laajentumisen ja keuhkoverenkierron häiriintymisen. Keuhkoverenkierron häiriintyessä koiran hengitys käy usein raskaammaksi ja tiheämmäksi. Koira saattaa yskiä, läähättää ja suoristaa kaulaansa. Öisin nestepöhöstä kärsivät koirat saattavat olla aiempaa levottomampia ja vaihtaa makuupaikkaa usein. Sairaus etenee yleensä hiljalleen vuosien saatossa. Varsinkin sairauden loppuvaiheessa läppiä tukevat säikeet voivat venyä ja katkeilla, jolloin potilaan tila voi heikentyä nopeastikin.  Diagnosointi ja seuranta tehdään ultraääntä ja/tai röntgenkuvausta avuksi käyttäen. Useimmiten sairaus löytyy eläinlääkärin tekemässä sydänkuuntelussa jo ennen kuin koiralle on ehtinyt ilmaantua minkäänlaisia sydämen vajaatoiminnan oireita.  Läppävuoto kuuluu sivuäänenä.

Toisinaan myös koiran sydämen oikean puolen trikuspidaaliläppä sairastuu. Trikuspidaaliläpän toiminnan häiriintyessä osa oikean kammion verestä karkaa takaisin oikeaan eteiseen. Vuoto johtaa sydämen työtaakan lisääntymiseen ja sydämen oikean puolen laajentumaan. Oikean puolen toiminnan häiriintyessä vatsaonteloon alkaa kertyä nestettä (askites), mikä näkyy vatsan turpoamisena. Usein koiralla on tässä vaiheessa jo muitakin oireita kuten heikentynyt rasituksensieto ja lisääntynyt juominen.

Koiran kardiomyopatia, sydänlihasrappeuma

Dilatoiva kardiomyopatia (DCM) on useimmiten isojen- ja jättikokoisten koirarotujen perinnöllinen sydänlihassairaus, joka aiheuttaa sydämen vajaatoiminnan. Tyyppirotuja ovat mm. tanskandoggi, dobermanni, irlanninsusikoira ja bokseri. Taudin ilmenemismuodoissa ja ennusteessa on merkittäviä rotukohtaisia eroja.

Dilatoivassa kardiomyopatiassa sydänlihassolut menettävät tuntemattomasta syystä toimintakykynsä, kuolevat ja tilalle tulee sidekudosta. Sidekudos ei pysty toimimaan sydänlihassolun lailla ja niinpä sydän laajenee ja sen pumppausteho heikkenee. Rasituksessa koira ei pysty nostamaan pulssia tai sydämen pumppaustehoa. Sydämessä esiintyy myös tyypillisesti rytmihäiriöitä. Sairauden pitkäaikainen ennuste on yleensä huono. Tilan etenemisnopeus kuitenkin vaihtelee ja oireita saadaan helpotettua oikeilla lääkityksillä ja tukihoidolla. Diagnoosi tehdään aina sydämen ultraäänitutkimuksella ja ekg-seurannalla. Vain osalta dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavista koirista kuuluu sydämestä sivuääni, jonka vuoksi sairautta ei välttämättä osata epäillä pelkän kuuntelun perusteella.

Koirilla esiintyy myös muita sydänlihasrappeumia, kuten rytmihäiriöperäistä sydänlihasrappeumaa (ARVC, arrythmogenic right ventricular cardiomyopathy), joka on rasva-aineenvaihdunnan muutos oikean kammion seinämän lihassoluissa. Kissoilla enemmän esiintyvä hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on koirilla harvinainen. Kardiomyopatia voi myös olla sekundaarinen eli seurausta jostakin muusta sairaudesta kuten esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta.

Kissan kardiomyopatia, sydänlihasrappeuma

Hypertrofinen kardiomyopatia (HCM) on yleisin kissojen sydänsairaus. Hypertrofisessa kardiomyopatiassa sydämen vasemman kammion seinämät paksuuntuvat ja verenkierto aorttaan häiriintyy. Vasemman eteiskammioläpän, mitraaliläpän, toiminta vaikeutuu ja syntyy vuoto vasempaan eteiseen. Tämä johtaa vasemman eteisen laajentumiseen ja altistaa myös veritulpille ja keuhkopöhölle. Sairautta tavataan useimmiten keski-ikäisillä ja vanhoilla kissoilla, mutta joissain kissaroduissa (kuten maine coon, ragdoll, abessiinialainen, sfinx, brittiläinen ja ocicat) sitä esiintyy normaalia enemmän ja nuorella iällä. Sydänlihasrappeumaa epäillään eläinlääkärissä usein sydämestä kuultavan sivuäänen tai laukkarytmin perusteella. Diagnoosi tehdään ultraäänitutkimuksella. Sydän on suositeltavaa tutkia riskirotuisilla kissoilla säännöllisesti, erityisesti jalostuskissoilta. Sairauden eteneminen on yksilöllistä ja kontrollien perusteella voidaan kissalle määrätä lääkityksiä helpottamaan sen vointia. Tyypillisiä HCM:n oireita ovat hengitystiheyden nousu, heikko rasituksen sieto ja jopa läähättäminen.

Kissan sydänlihasrappeumia on hypertrofisen kardiomyopatian (HCM:n) lisäksi muitakin: restriktiivinen kardiomyopatia RCM, sekamuotoinen kardiomyopatia UCM , ARVC ja nykyisin harvinainen, ruokinnallinen dilatoiva kardiomyopatia eli DCM. Myös kissalla sydänlihasrappeuman voi aiheuttaa muut sairaudet, kuten kilpirauhasen liikatoiminta ja verenpainetauti. Kissan sydänsairauksien erittely ja niiden hoidon suunnittelu perustuu ultraäänitutkimukseen.